ELOKUVASIVU

Elokuvasivu esittelee ja arvioi lähinnä Helsingin kantakaupungin elokuvateattereiden elokuvatarjontaan. Arvioijana Juhani Styrman.

Kovia totuuksia (Hard Truths), ohjaus Mike Leigh

Mike Leigh (1943) on englantilainen pitkänlinjan elokuva- ja teatteriohjaaja, joka tunnetaan brittiläisen luokkayhteiskunnan tarkkakatseisena kuvaajana.

Leightin uutuus Kovia totuuksia saattaa jäädä ohjaajan viimeiseksi työksi, jos ohjaajaan on uskominen. Kovia totuuksia on realistinen arkinen pienimuotoinen draama Lontoon laitamilla asustavasta kahdesta kovin erilaisesta siskoksesta, joista elokuvan keskiöön nousee isosiko Pansy (Marianne Jean-Babtiste), joka on elämänmyönteisen siskonsa Chantellen (Michele Austin) vastakohta.

Pansyn hallitsematon raivo saattaa aluksi huvittaa katsojaa, mutta pian voidaan havaita, että mistään komediasta ei todellakaan ole kyse. Kovia totuuksia on elokuva, jonka päähahmo on kovettanut itsensä ja rakentanut ympärilleen tyytymättömyyden kivikovan kuoren. Pansy kokee ongelmaksi jokaisen, aviomiehen, poikansa ja kaikki joihin törmää.

Kun totaaliseen umpikujaan on ajauduttu ja ihmisen sisälle on patoutunut tarpeeksi vihaa, onko mitään tehtävissä, jos ihminen ei itse halua muutosta? Kovia totutuksia pohtii näistä ongelmista muodostunutta noidankehää.

Marianne Jean-Babtiste tekee kylmäävän roolisuorituksen hapannaamaisena marisija pahansisuisena ihmisenä.

Quisling: viimeiset päivät

Vuodenvaihde tuo valkokankaalle kaksi elokuvaa, jotka käsittelevät kahden Pohjoismaan suhdetta natsihallintoon toisen maailmansodan aikana. Ensimmäisenä teattereihin tulee norjalaisdraama ”Quisling: viimeiset päivät” ja vuoden vaihteen jälkeen teattereihin saapuu Klaus Härön ohjaus ”Ei koskaan yksin”. Quislingin elämän viimeisistä päivistä tehdyn elokuvan on ohjannut Erik Poppe.

Tapaus Vidkun Quisling on Norjan historian mustia sivuja. Miehen maine natsi-Saksan hännystelijänä on (ja oli) niin puistattava,että hänen nimestään tuli Norjassa synonyymi maanpetturille.

Quisling ura alkoi Norjan armeijan palveluksessa, kunnes hänet vuonna 1931 nimettiin maan puolustusministeriksi. Myöhemmin Quisling perusti oman kansallissosialistisen puoleen, kun Saksan miehitti Norjan, Quisling julistautui ”ministeripresidentiksi”.

Poppen ohjaus lähtee liikkeelle siitä vaiheesta, kun Saksa on antautunut ja Hitler on tehnyt itsemurhan. Quisling ehtii pitää vielä radiopuheen, jossa hän suree Hitlerin kuolemaa. Norjassa valta on myös palannut Norjan oikeille hallitsijoille ja se tietää Quislingille lopulta pidätystä sekä oikeudenkäyntiä ja lopulta tuomiota.

Quislingin vankityrmässä alkaa vierailemaan pappi Peder Olsen. Hänet on määrätty pidätetyn sielunpaimeneksi, jonka tehtävä on lähinnä saada Quisling tunnustamaan ja katumaan rikoksiaan.Elokuvan ytimen lopulta muodostavat nuoren papin ja paatuneen natsipoliitikon keskustelut selissä.

Poppen ohjaus on erittäin vahva kokonaisuus. Intensiivistä ohjausta tukee taidokas kuvaus. Vankilakohtauksissa on sellimäistä ahdistuksen tunnetta. Värimaalima tukee vaikuttavasti elokuvan tunnelmaa. Elävyyttä ja toden tuntua tuovat myös muutkin lavastusratkaisut.

Gard B. Eisvold tekee suorastaan ihon alle menevän roolisuoristuksen loppuun asti omaan syyttömyyteensä uskovana uhrina. Taidokas on myös Andres Danielsen Lien roolityö pappi Olsenina. Elokuva perustuu Peder Olsenin ja hänen vaimonsa Heidin päiväkirjoihin.

Viikko 47

Kneecap

Ohjaaja-kirjailija Rich Peppiatt paneutuu elokuvassaan Kneecap iirinkielen asemaan Pohjois-Irlannissa. Maan lähihistoriassa sen asema ei ole ollut ongelmatonta, sen todistaa Peppiattan turboahdettu ohjaus, jota siivittää musta huumori ja tietenkin tarttuva räppi.

Samalla elokuva kertoo belfastilaisen aidon hip-hop-kolmikon tarinan ja he näyttelevät samalla itseään. Räppärit myös vastaavat käsikirjoituksesta yhdessä ohjaajan kanssa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuosiin, jolloin iirinkielellä ei ollut Pohjois-Irlannissa virallista asemaa.

Kneecap tarkoittaa polvilumpiolaukausta, joka viittaa irlantilais-ja brittimielisten välisten väkivaltaisten yhteenottojen ajanjaksoon 1900-luvun loppupuolella Pohjois-Irlannissa. Pettureita uhkailtiin, tai saivat jopa laukauksen polveen.

Kneecapissa on legendaarisen Trainspotting -elokuvan henkeä, sen hurttihuumori ja riehakas nopea- tempoinen meno naurattaa. Tarinaan on kuitenkin ahdettu hieman liian täyteen tarinaa, se hämärtää elokuvan keskeistä fokusta, joka jää nyt eräänlaiseksi varjokuvaksi taustalle, eli maan väkivaltaisen ajan traumaattisten kokemusten kuvauksena. Näin elokuva päätyy lopulta kolmen ja puolen tähden suoritukseksi.

Viikko 46

Crossing

Opettajana uransa tehnyt Lia lähtee etsimään kadonnutta sisarentytärtään Teklaa

Istanbuliin. Hieman epäilyttävältä vaikuttava naapurinpoika Achi väittää tietävänsä Teklan uuden osoitteen ja haluaa matkaseuraksi. Niinpä kaksikko lähtee matkaan ja seilaa Bosporin salmen yli tarunhohtoiseen Istanbuliin.

Ruotsalaisgeorgialainen ohjaaja-käsikirjoittaja muistetaan Levan Akin erinomaisesta elokuvastaan And Then We Danced (2019). Crossing on humanistinen, moninaisuutta ymmärtävä matkakertomus, josta voi tunnistaa kaikuja tai kunnianosoituksen italialaisen neorealisomin suuntaan.

Turkin maagiseen kaupunkiin sijoittuva tarina on hyvin näytelty ja ohjattu tarina kolmesta yksilöstä, jotka kaikki etsivät jotakin: kadonnutta läheistä, parempaa tulevaisuutta, ihmisarvoa ja lopulta muistuttaa: tärkein matka tehdään sisäisesti.

Kauniisti toteutetu Crossing oli Ruotsin ehdokas Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2024 elokuvapalkinnon saajaksi.

Rooleissa: Lia: Mzia Arabuli, Achi: Lucas Kankava, Tekla: Deniz Dumanli.

Näytökset : Kino Konepaja.

Viikko 45

Sebastian

Suomalaisohjaaja Mikko Mäkelän draamaelokuva Sebastian sai ensi-iltansa Sundancen elokuvafestivaaleilla tammikuussa 2024.Kansainvälistä yhteistuotantoa oleva elokuva on kuvattu suurimmalta osin Lontoossa.

Elokuva kertoo parikymppisestä Maxista, hän on nuori kirjailijalupaus, joka kirjoittaa romaania seksityöstä ja ennen kaikkea miesten välisestä seksistä. Kollegoilleen ja kustantajalleen hän kertoo saavansa tietonsa haastatteluja tekemällä. Todellisuudessa Max tekee itse seksityötä kännykkäsovellutuksen kautta.

Sebastian on poikkeuksellinen suomalaisohjaajan elokuva, jonka näkökulma on rohkea. Samalla se on hienovarainen kuvaus ihmisen henkisestä kasvusta. Ruaridh Mollican näyttelee hienosti kaksoiselmää viettävää Maxia. Elokuvan visuaalinen anti on komeaa, Lontoon öiset kadut näyttää upealta. Musiikki alleviivaa hienosti tunnelmia.

Näytökset: Riviera-Kallio sekä Riviera-Punavuori.

The Room Next Door

The Room Next Door on espanijalaisen elokuvaohjaaja Pedro Almodovarin ensimmäinen englanninkielinen täyspitkä elokuva. Ikääntynyt Almodovar (1949) ottaa elokuvallaan kantaa eutanasian eli armokuoleman puolesta.

Elokuvan pääosassa nähdään Tilda Swinton, joka esittää parantumattomaan syöpään sairastunutta toimittaja Marthaa. Hän pyytää kirjailijaystäväänsä Ingridia (Julianne Moore) pysymään rinnallaan elämänsä viimeiset hetket. Martha on hankkinut kuolettavia pillereitä ja Ingridin pitää olla hänen seurana, siihen saakka kunnes Martha tekee ratkaisunsa.

Elokuva ei ole aivan tyypillisintä Almodóvaria. Kuitenkin kahden henkilön välille rajatussa tarinassa on hänelle tunnistettavia elementtejä. Esimerkiksi värimaailmassa on tuttua Almodóvaria, joka näkyy vahviten Marthan asuvalinnoissa.

The Room Next Door keskeinen teema onelämän rajallisuus, kuoleman hyväksyminen sekä ihmisarvonmukainen kuolema, Tilda Swinton tekee takuuvarmaa työtä levollisesti kuolemaansa valmistelevana Marthana. Hyvä on myös Julianne Moore, joka lopulta hyväksyy roolinsa olla ystävättärensä viimeinen seuralainen tässä maailmassa.

Näytöset: Kino Konepaja